Ääni ei kulje ilmakehässä suoraviivaisesti. Avoimellakaan paikalla se ei välttämättä hajaudu lähteestään tasaisesti joka suuntaan. Hiljainen tuuli, joka ei pyörteile, kuljettaa ääniaaltoja mukanaan. Ilmakehässä on myös erilaisia kerrostumia, jotka saattavat heijastaa ylös pyrkivät ääniaallot takaisin kohti maata.
Hiljaisuudessa ääni kantaa kauas. Kun puutkin ovat hiljaa ja tuuli lempeimmillään, puhe voi kantaa huipulta toiselle. Kun on tyyntä ja maiseman yllä makaa kylmän ja lämpimän ilman välinen raja, voi hyvällä onnella kuulla puheen satojen metrien päästä. Ääni voi kantaa huipulta toiselle tai etäälle pitkin järven pintaa.
Kolilla on totuttu katsomaan. Näkymä Ukko-Kolilta on maiseman kauneuden tyyppiesimerkki. Taivaanranta on kaukana, avaruutta riittää. Silmien alle levittäytyy Pielinen, joka on säilyttänyt rauhansa paremmin kuin monet muut järvet ja ruuhkaisin rannikkomme. Kauneinkaan taulu tai terävinkään valokuva ei paljasta äänimaiseman kauneutta ja erityisyyttä. Voimme kyllä yhdistää tunteissamme ja ajatuksissamme äänet ja näkymän. Äänimaisemaa ei silti voi kokea edes videolta. Se on koettava itse! Olosuhteet ovat parhaat yleensä silloin kun kaikki muut ovat toisaalla ja tekevät jotakin muuta.
