Vieraillessamme Erä-Eerolla syvällä Lieksan korvessa, kevät oli vielä niin aikaisessa, että hiljaisuus oli metsässäkin todellista. Kuuluu vain tuulen huminaa ja oksien rapinaa. Yksittäinen lintu lähtee lentoon jossain kaukana.
Eero oli rakentanut meille kauniin ja suojaisan laavun, joka oli kuin satukirjasta. Siinä viettäisin elämäni ensimmäisen yön ulkona. Laavun eteen sytytettiin aito rakovalkea, kolmesta pitkästä puun rungosta tehty. Tulen ritinää oli rauhoittavaa kuunnella, vaikka savua välillä tuprahtelikin. Illan mittaan Eero kertoili tarinoita metsästä samalla kun luonto hiljeni kokonaan ja pimeys laskeutui ympärillemme.
Nukkuminen ulkona ei ole aivan helpoimpia asioita, mutta yön kylmimpinä hetkinä kuulin kuinka isäntämme nousi ylös ja kohensi tulta nuotiossa. Tuntui hyvälle, kun tulen lämpö levisi laavun alle. Aamulla herätessä oli mukava kuunnella lintujen ääniä, ne kuulostivat samanlaiselle pulputukselle kuin vesi kiehuisi teepannussa. Eikä mikään maistu aamupalaksi niin hyvälle kuin nokipannukahvi ja nuotiolla paistetut letut mansikkahillon kanssa.
