Lähellä Valamoa on luostarin hautausmaa. Viimeisen lepopaikkansa siellä ovat saaneet luostarin asukkaat ja monet maallikot, mm. runoilija Pentti Saarikoski lepää kuusten varjossa. Kalmistossa on kaunis rukoushuone ja karjalaisella mallilla tehtyjä puisia hautaristejä, osa kiveen veistettyjä, osa metallista taottuja. Paikassa voi vaistota pyhien muiston. Keväällä lintujen äänet täyttävät mystisen hiljaisuuden.
Hautausmaalta lähtee polku rukousmetsään. Käen kukunnan saattelemana kävelimme mäelle, jonne pääsimme sateelta suojaan pienen katoksen alle. Paluureitti kulki kauniin ikimetsän läpi. Sen sammaleinen pehmeys oli verhoutunut valkoisiin, tuoksuviin metsäkukkiin. Polun päässä oli pieni lähde ja erakkomajaa muistuttava kutsuva rukouspaikka. Siellä hetken levähdimme ja hiljennyimme.
Paluumatkalla pienen puron solistessa kimalaiset etsivät mettä mustikan kukista. Yhtäkkiä edessä välkehti järvi ja sen toisella puolella piirtyi luostarin pääkirkon kupoli. Pyhiinvaeltajat ja turistit tulevat hautausmaalle kunnioittamaan poisnukkuneita kilvoittelijoita ja kokemaan paikan rauhoittavaa ilmapiiriä.
