Saunaperinteeseen liittyy ehdottomasti saunatonttu. Ainakin minä muistan lapsena savusaunassa, kuinka isoisä varoitti meluamasta, sillä saunatonttu ei pidä äänekkäistä saunojista. Siksi saunassa istuttiin hiljaa ja – kuunneltiin. Kuunneltiin kiuasta, sen kaikkia mahdollisia äänisävyjä. Kuunneltiin tuulta ulkona, veden loisketta rannassa, hirsien narinaa, lauteitten rapsetta, hengitystä, hien tippumista iholta…
Myöhemmin ymmärsin, että kyse oli pyhästä hetkestä, viikon kohokohdasta. Ei saunaa lämmitetty päivittäin, vaan sillä pestiin viikon työt itsestä. Pysähdyttiin ja rauhoituttiin. Vedettiin henkeä. Nykyaikainen ihminen varmaan kutsuisi sitä ”laatuajaksi”…
Ja itse opetin saman tarinan omille pojilleni mökin savusaunassa. Tonttuakin ja sen liikkeitä piti kuunnella hipihiljaa. Että oikeastiko se asuu saunassa? Oikeastiko se kuuntelee? Eikä sen vaatteet kastu täällä? Eikös sillä ole täällä kuuma?
Mutta tonttu asui välikaton päällä, pienessä asunnossaan ja varjeli saunaa, valtakuntaansa, piti siitä huolen.
Jep. Samalla kun kirjoitan, googlaan ja huomaan että tästä on tehty tuote. Paitsi ei näissä tonttua mainita.
