Saunaperinteeseen liittyy ehdottomasti saunatonttu. Ainakin minä muistan
lapsena savusaunassa, kuinka isoisä varoitti meluamasta, sillä saunatonttu
ei pidä äänekkäistä saunojista. Siksi saunassa istuttiin hiljaa ja -
kuunneltiin. Kuunneltiin kiuasta, sen kaikkia mahdollisia äänensävyjä.
Kuunneltiin tuulta ulkona, veden loisketta rannassa, hirsien narinaa,
lauteiden rapsetta, hengitystä, hien tippumista iholta.
Myöhemmin ymmärsin, että kyse oli pyhästä hetkestä, viikon kohokohdasta.
Saunaa ei lämmitetty päivittäin. Siellä pestiin viikon työt itsestä.
Pysähdyttiin ja rauhoituttiin. Vedettiin henkeä. Nykyaikainen ihminen
varmaan kutsuisi sitä ”laatuajaksi”?
Itse opetin saman tarinan omille pojilleni mökin savusaunassa.
Tonttuakin ja sen liikkeitä piti kuunnella hipihiljaa. Pojat kuuntelivat ja miettivät ääneti – ääneen vasta saunan jälkeen: Että oikeastiko se
asuu saunassa? Oikeastiko se kuuntelee? Eikä sen vaatteet kastu täällä? Eikä sillä ole siellä ollenkaan kuuma?
Vieläkin jo aikuiset pojat muistavat saunassa. Tonttu asuu välikaton päällä, pienessä asunnossaan ja varjelee saunaa, valtakuntaansa, pitää siitä huolen.
Valtteri Majavakoski
