DevilHacker

Keinu Petkeljärven kansallispuistossa

Kuulovalkea — Sun, 12 Apr 2015 19:56:33 +0000

Tuulta tukassa…

Shhh, sanoi saunatonttu

Kuulovalkea — Mon, 06 Apr 2015 16:14:00 +0000

Saunaperinteeseen liittyy ehdottomasti saunatonttu. Ainakin minä muistan
lapsena savusaunassa, kuinka isoisä varoitti meluamasta, sillä saunatonttu
ei pidä äänekkäistä saunojista. Siksi saunassa istuttiin hiljaa ja -
kuunneltiin. Kuunneltiin kiuasta, sen kaikkia mahdollisia äänensävyjä.
Kuunneltiin tuulta ulkona, veden loisketta rannassa, hirsien narinaa,
lauteiden rapsetta, hengitystä, hien tippumista iholta.

Myöhemmin ymmärsin, että kyse oli pyhästä hetkestä, viikon kohokohdasta.
Saunaa ei lämmitetty päivittäin. Siellä pestiin viikon työt itsestä.
Pysähdyttiin ja rauhoituttiin. Vedettiin henkeä. Nykyaikainen ihminen
varmaan kutsuisi sitä ”laatuajaksi”?

Itse opetin saman tarinan omille pojilleni mökin savusaunassa.
Tonttuakin ja sen liikkeitä piti kuunnella hipihiljaa. Pojat kuuntelivat ja miettivät ääneti – ääneen vasta saunan jälkeen: Että oikeastiko se
asuu saunassa? Oikeastiko se kuuntelee? Eikä sen vaatteet kastu täällä? Eikä sillä ole siellä ollenkaan kuuma?

Vieläkin jo aikuiset pojat muistavat saunassa. Tonttu asuu välikaton päällä, pienessä asunnossaan ja varjelee saunaa, valtakuntaansa, pitää siitä huolen.

Valtteri Majavakoski

Infontes

Kuulovalkea — Wed, 28 Jan 2015 15:11:10 +0000

Infontes johdattaa sinut rauhan, tasapainon ja hyvinvoinnin lähteisiin. Kiirehtimättä ja ilman ponnisteluja saat luonnon ja hiljaisuuden kautta kontaktin syvään viisauteen ja harmoniaan. Retriitit, vaellukset, mindfulness-tapahtumat ja –kurssit, luonnon eheyttävistä elementeistä kootut elämykset koko Pohjois-Karjalan alueella.

Yhteydenotto: vaellusohjaaja, mindfulness-ohjaaja, tunne- ja tietoisuustaitojen valmentaja Anne Laine, puh. 044 558 6127, http://www.infontes.fi, sähköposti: laineanne@gmail.com

Karelia Cottages

Kuulovalkea — Wed, 28 Jan 2015 15:09:51 +0000

Karelia Cottages Oma Saari Saimaalla. Miltä tuntuisi ajatus lomasta pohjoisen Saimaan uskomattoman kauniissa saaressa, jossa uusi, saaristolaishenkinen koti 100-vuotiaiden puiden katveessa antaa
ajatuksille, rentoutumiselle ja elpymiselle tilaa?

Yhteydenotto: puh. 044 271 6095, http://www.kareliacottages.com, info@kareliacottages.fi, http://www.facebook.com/KareliaCottages

Timitra Hostel

Kuulovalkea — Wed, 28 Jan 2015 15:08:07 +0000

Timitra Hostel on perheyritys ja design-hotelli Pohjois-Karjalassa lähellä Lieksan keskustaa. Hostel sijaitsee Pielisen rannalla ja on hyvä tukikohdan vierailla luontokohteissa Kolin, Ruunaan ja Patvinsuon alueilla. Timitra Hostelissa majoituspaikkoja on 60 ja se on ehdottomasti jännittävin paikka majoittua Lieksan keskustassa. Tarjoamme laadukkaan aamiaisen ja tilauksesta muita aterioita. Keittiössämme käytämme paikallisia ja luomuraaka-aineita. Tarjoamme myös konferenssi-paketteja 120 henkilölle ja räätälöityjä aktiviteettipaketteja yrityksille ja organisaatioille.

Yhteydenotto: Timitrantie 3, 81700 Lieksa, puh: 044 333 4044, timitra@timitra.fi

Ääniavara

Kuulovalkea — Wed, 28 Jan 2015 15:06:33 +0000

ÄÄNIAVARA Oy on liperiläinen terapia- ja asiantuntijapalveluita tarjoava yritys. Se toimii yhteistyössä matkailuyrittäjien kanssa. Ääniavaran kehittämä kokemusmatkailu tarkoittaa ohjattuja, terapeuttisia kokemusmatkoja, joilla voi ammentaa voimaa arkeen ja työhön ja löytää uusia näkökulmia omaan elämään luovien, terapeuttisten prosessien avulla (musiikki, kuvataide, voimauttava valokuvaus). Hyödyt ovat pitkäkestoisia ja jalostuvat osaksi arjen hallintaa.
Ääniavara ammentaa voimansa suomalaisesta luonnosta ja ruoka- ja musiikkiperinteestä. Pohjoiskarjalainen kohde on Bomba Nurmeksessa, karjalaisine perinteineen. Matkalla voit vaikuttua keskikesän valosta, syksyn väriloistosta, talven puhtaanvalkoisesta lumesta ja kevään luonnon heräämisestä – ajasta, jolloin kohtaat luonnon väriloiston, äänet, itsesi ja saavutat mielenrauhan puhtaan luonnon keskellä. Voit kerätä aistimuistoja, eläytyä suomalaiseen kulttuuriperinteeseen itse tekemällä ja tuntea suomalaisen kansanperinteen ikiaikaisen mystiikan. Yhteydenotto: http://www.aaniavara.fi, aaniavara@gmail.com, p. 045 885 2091/ 045 204 1107

Nordic Action

Kuulovalkea — Wed, 28 Jan 2015 15:04:19 +0000

Nordic Action Oy räätälöi tilauksesta paikallisia elämyspaketteja. Voit oppaan avustuksella hankkia itse ruokasi suoraan puhtaasta luonnostamme – sieniä, marjoja, villivihanneksia ja kalaa. Voit tilata lähiruokaa valmiiksi pöytään katettuna ja keskittyä nauttimaan luonnostamme esimerkiksi melomalla, vaeltamalla tai hiihtämällä. Mikä parasta, Sinun ei tarvitse olla erityisen erähenkinen. Voit majoittua mukavasti esimerkiksi hyvätasoisessa mökissä ja tehdä päiväretkiä erilaisiin luontoon ja kulttuuriin liittyviin aktiviteetteihin. Paikallinen luksus voi tarkoittaa paluuta perusasioiden äärelle tai vaikkapa keskiaikaisia pitoja, erilaisia hyvinvointipalveluja tai jahtiristeilyä Savonlinnan kansainvälisille oopperajuhlille. Kerro millainen on Sinun unelmalomasi niin toteutetaan se!
Yhteydenotto: Suvi Räisänen, puh. 040 5311290, info@nordicaction.com, http://www.nordicaction.com

Hiljaisuuden kuusi

Kyllikki — Thu, 04 Sep 2014 03:45:41 +0000

Aamun kajo kutitti silmiä ja vei loputkin unihiekat pois. Hetken ihmeteltyäni aamuvirkeyttäni, nousin hiljaa, etteivät toiset heräisi, suljin oven varovasti ja astuin utuiseen aamuun Kesäyön Unelman pihalla, jättäen taakseni ruusuisen huoneeni, joka oli ottanut minut lempeään syliinsä saapuessani edellisenä iltana tähän melkeinpä mystiseen paikkaan. Mystiseen siksi, että se täytti minut valtavalla energiallaan heti kättelyssä – hiljaisuudella!

Innokkain askelin astuin kuin satuun: hieman syksyinen, mutta lempeän lämmin aamu utuisine harsoineen järvenrannassa, vain hento tuulenvire ylimmillä oksilla toi korviini äänettömän äänen – hiljaisuuden. Rannalta palatessani jalkani veivät minut suuren, voimakkaan, mutta lempeän kuusen juurelle; sinne oli aseteltu tuoliksi kaksi tyynyä ja hyttysharso suojaamaan ikäviltä rakkaudenosoituksilta. Istahdin kuusen juurelle, suljin silmäni, tyhjensin mieleni ja olin avoin ottamaan vastaan luonnon rakkauden. Lempeä kuusen energia ottikin minut välittömästi syliinsä suoden turvallisen olon, vain pieni tuulenpyörre pääsi jostakin oksien välistä muistuttamaan olemassaolostaan.

Aamukaste pudotteli kyyneliään, jotka napsahtelivat kuusen oksille ja maahan ikäänkuin pitäen minut valveilla.

Ympäröivien koivujen keltaiset lehdet putoilivat napsahdellen kuusen lehdille muistuttaen kaiken kuolevaisuudesta. Ja silti, on vain hiljaisuus. Rakkaudellinen, lempeä hiljaisuus.

Olen tässä hetkessä, syvässä lempeässä meditaatiossa, oman itseni kanssa. Kauanko? En tiedä. Syvän hetken, sen tiedän. Kunnes aamuauringon kultaiset säteet ujuttautuvat kuusenoksien välistä herättämään minut hetkeen,…

Matka hiljaisuuteen

Sini Vuorialho — Sun, 25 May 2014 01:05:40 +0000

Etsin Hiljaisuutta

Tyhjää tilaa äänten takana

Läsnäoloa joka läpäisee kaiken
tästä hetkestä
tähän hetkeen
Nyt

Ajattomasti, ikuisesti
NYT!

Läksin siis Kolille hiljaisuusretkelle. Tutkimuskohteinani olivat Mattilan maatilalla sijaitseva luonto- ja ympäristöalan yritys Elontila, Kolin kansallispuisto sekä oma sisäinen luontoni. Retkikavereina olivat italialainen ystäväni Giorgio, toukokuiset kesähelteet ja sinitaivas, kamera, muistivihko sekä nauhuri, jolla oli määrä taltioida kiehtovia äänimaisemia eri tilanteista.

Olin selvittänyt ennakkoon netistä Elontilan tarjoavan iloisia ja syvällisiä kokemuksia luonnossa, tietoisuutta elämisen ja olemisen ihmeestä sekä kannustusta myönteiseen ja elämää ylläpitäviä voimia kunnioittavaan elämäntapaan. Kuvaus vastasi melkolailla omaa mielikuvaani hyvästä elämästä ja istuinkin sitten Kolin bussissa kutkuttavan jännityksen vallassa: millaiseen paikkaan päätyisin ja keitä kohtaisin? Olin retkeillyt Kolin kansallispuistossa aiemmin syksyllä ja talvella ja vaikuttunut sen jylhyydestä. Odotin siksi hyvillä mielin tutustumista kevät-kesäiseen Koliin: valoisia iltoja ja aamuöitä, koivikoiden ja niittyjen huminaa, vanhojen kuusien rauhaa, auringonpaistetta kalliohuipuilla, liplattavia järvenrantoja, lintujen laulua… ja sitä että voisi vaan kävellä paikasta toiseen kaikessa rauhassa omassa tahdissa ajan kulusta välittämättä.

Perillä Elontilan mukava yrittäjäpariskunta Ilkka ja Kaija sekä muut paikallaolijat -linnut, perhoset ja pörriäiset, huojuvat puut, villit ja viljellyt yrtit, kivet, lähteet, kanat, Antti-kukko & kumppanit toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Tunsin oloni heti kotoisaksi. Ilahduin erikseen nukkumapaikastamme aitan yläkamarissa räkättirastaan naapureina sekä tyylikkäästä kompostikäymälästä, jossa saattoi viettää laatuaikaa lueskelemalla viisauksia Eckhart Tollelta, luontoaktivisti John Muir’lta tai intiaanikansoilta:

“Jos uneksit oikealla tavalla, elämästäsi tulee pitkä ja hyvä” (Intiaanien sanonta)

“Suorin tie maailmankaikkeuteen käy erämaametsän kautta” (J. Muir)

“Kun kadotat yhteyden sisäiseen tyyneyteen,
kadotat yhteyden itseesi.
Kun kadotat yhteyden itseesi,
kadotat itsesi maailmaan

Aina kun todella hyväksyt vallitsevan hetken sellaisena kuin se on -välittämättä sen ilmenemismuodosta- olet tyyni, sinussa on rauha.

Vain sisäisestä tyyneydestäsi voit löytää sen hiljaisuuden valtakunnan jossa kivet, kasvit ja eläimet elävät. Vain mielen äänten vaiettua voit yhdentyä luontoon syvemmällä tavalla ja matkata liiallisen ajattelun luoman erillisyyden tuolle puolen”
(E. Tolle)

“Ylös taivaalle minä kohoan lintua seuraten”
(ote Intiaanien laulusta)

Äänimaisemien nauhoittaminen oli maailman hauskinta.

Pysähdyimme…
kuuntelemaan kuhisevaa muurahaispesää
aistimaan tuulen eroja Ukko- Akka- ja Paha-Kolin huipuilla
uimaan Pielisen rannalla
sekä katsomaan ohilipuvaa joutsenpariskuntaa.

Tutkimme…
miten veden liike kuulostaa erilaiselta metsäpuron eri kohdissa
miltä maistuu lähdevesi
millaista musiikkia syntyy jäälohkareen sulaessa kallionkolosta
miltä tuntuu kävellä Tarhapuron vesiputouksen läpi
miten pilvet liikkuvat ja muuttavat muotoaan
ja miltä tuntuu ottaa aurinkoa pellon laidassa ja herätä muurahaisen askeliin iholla uudestaan ja uudestaan päiväunten rajamailta.

Aistimme…
miltä maistuu löyly pihasaunassa kesäyönä
miltä tuntuvat kristallikulhojen äänet
millaista on herätä aamulla klo 4 Antti-kukon lauluun ja tepastella koivun alle voimakivelle latautumaan
millaista on todistaa räkättirastaiden taistelua orava-munavarasta vastaan ja katsella hetkeä myöhemmin vastakuoriutuneiden poikasten nälkäisten kitojen avautumista
miltä maistuvat laulavan myllärin riihikuivatuista jauhoista vastaleivotut sämpylät vastapoimittujen yrttien ja vastamunittujen munien kera
sekä millainen on elämän tuntu kun ei voi koskaan tietää mitä seuraavana tapahtuu.

Hypimme ojien yli, kiipeilimme kallionseinämiä, työnnyimme kivenkoloon, kävelimme paljain jaloin aamukasteessa, seurasimme hirven jätöksiä sekä tunnistimme koiran ja ihmisen kengän jäljet mudassa.

Päätimme jäädä nojaamaan suuren kuusen runkoa vasten hieman pidemmäksi aikaa ja katsoa mitä tapahtuu. Minusta alkoi tuntua että puut katselivat meitä.

Kotiinlähtöpäivänä kävellessämme metsässä keksin nauhoittaa rapisevia askeliamme ukkosen jyrähdellessä taustalla. Kävelimme rapistellen eteenpäin, mutta ei kulunut kauaakaan kun nauliuduimme paikallemme yhdeltä seisomalta

Edessämme seisoi hirviemä vasansa kanssa.
Emä tuijotti suoraan silmiin.

Tuijotti

ohikiitävän hetken
ennen kuin ne juoksivat näkymättömiin.

Jäimme töllöttämään perään ihan ihmeissämme.

Kolilta kotiin palattua piti ihan alkaa selvittää, mitä perinnetiedon mukaan tarkoittaa jos kohtaa hirven.
Surffailin nettiä ja opin kalliomaalausten osoittavan Suomessa olleen hirvikultteja jo 5000 vuotta sitten. Vertailun vuoksi mainittakoon että Kolin vanhin kallioperän osa on n. 2,6 miljardia vuotta vanhaa. “Jossain siellä ne hirvet nytkin samoilevat” ajattelin.

Muistelin hirvenvasaa löytäessäni hirven synnystä kertovan laulun: “Miss’on hirvi synnytelty, karin poika kasvatettu? nevan tuulisen selällä, tiheällä tuomikoilla, Otavaisen olkapäillä, taivaan tähtehin seassa”

Useilta pohjoisilta kansoilta löytyi tarinoita taivaallisesta hirvestä, jota kukaan metsästäjä ei saanut kiinni. Mieleeni palautui miten metsässä ihmetyksestä toivuttuamme päätimme kokeilla seurata hirviä niiden juoksemaan suuntaan. Sisälläni kuitenkin olin varma etteivät ne enää näyttäytyisi meille.

Suorimpana vastauksena kysymykseeni mitä hirven kohtaaminen voisi tarkoittaa näyttäytyivät lopulta seuraavat rivit: “Kelteillä on monia kertomuksia, joissa hirven nähnyt henkilö ohjautuu arkisesta elämästään olemassaolon mystiselle taipaleelle. Hirvi on nähty jonkinlaisena oppaana maailmojen rajojen välillä.”
Nuo sanat sinetöivät tuntuni siitä, että hirvien kohtaaminen oli lahja luonnolta ja kannustus jatkaa tutkimusretkeilyä hiljaisuuteen ja läsnäoloon jatkossakin.

Viimeisenä päätin vielä kuunnella miltä muistoksi taltioimamme äänimaisemat kuulostaisivat kotona tunnelmoiden.
Koin yllätyksen.
Nauhurissa oli ilmeisesti ollut jotakin outoa, sillä tiedostoja avatessani niistä kuului vain…

hiljaisuutta

Hetki Valamon luostarissa

Pirkko Iltola — Wed, 21 May 2014 01:26:21 +0000

Valamon luostarissa riittää katsottavaa ja koettavaa. Tarjolla on monenlaisia kulttuuritapahtumia. Kulttuurikeskuksessa on pysyvä luostarin historiaan liittyvä näyttely. Tänä vuonna esitellään myös Ina Collianderin taidetta aiheena ”Enkelit kanssamme” sekä australialaisen taidegraafikko Helen Clarcen näyttely ”Flora-rakkaudesta luontoon”. Kirjastossa on esillä Valamon käsikirjoitusten helmiä. Meitä ilahdutti ”Valamon ruusut”-niminen lauluryhmä, joka harjoitteli tulevaa kansanlaulukonserttia varten. Lisäksi Valamon opiston alakerrassa on samovaarinäyttely. Luostarin pihamaalla kuljeskeli rauhallisesti muutamia turisteja ja pyhiinvaeltajia. Piipahdimme luostarin kaupassa katsastamassa ortodoksiseen elämään liittyviä esineitä. Kahvilla trapesassa tapasimme ystävällisen luostariveli Timoteuksen, joka laajasti kuvaili luostarielämää ja hiljaisuusmatkailua. Entisenä radioäänittäjänä hän opasti, kuinka sivummalla sijaitsevan rotkon reunalla voi kuunnella ja äänittää lintujen laulua ja rannalta kellojen soitantaa. Rotkon toiselta puolelta kuuluikin hieno, erikoinen lintujen laulukonsertti. Juojärven rannalla Sergei-laiva oli valmiina viemään matkustajia pienelle risteilylle. Kuuntelimme laineiden liplatusta ja iltajumalanpalvelukseen kutsuvien kirkonkellojen soittoa. Kävelimme kuusikujaa pitkin kirkkoon. Munkit ja maallikot sytyttivät hartaudella tuohuksia ja suutelivat ikoneja. Mekin sytytimme tuohukset ihmeitätekevän Neitsyt Marian ikonin eteen. Munkki luki psalmeja ja pitkiä rukouksia. Palvelusta toimittava pappismunkki suitsutti aloittaen alttarihuoneesta jatkaen ikonostaasin eteen. Kiertäen kirkon hän suitsutti kilkattavalla suitsutusastialla ikonien edessä sekä kirkkokansaan päin, joka vastasi suitsutukseen kumartaen. Nuori kilvoittelija huolehti laulusta palveluksen aikana. Kirkosta lähdettyämme totesimme kuinka armollista on, että on paikka, jossa rukoillaan jatkuvasti maailman ja kiireisten ihmisten puolesta.