Valamon luostarissa riittää katsottavaa ja koettavaa. Tarjolla on monenlaisia kulttuuritapahtumia. Kulttuurikeskuksessa on pysyvä luostarin historiaan liittyvä näyttely. Tänä vuonna esitellään myös Ina Collianderin taidetta aiheena ”Enkelit kanssamme” sekä australialaisen taidegraafikko Helen Clarcen näyttely ”Flora-rakkaudesta luontoon”. Kirjastossa on esillä Valamon käsikirjoitusten helmiä. Meitä ilahdutti ”Valamon ruusut”-niminen lauluryhmä, joka harjoitteli tulevaa kansanlaulukonserttia varten. Lisäksi Valamon opiston alakerrassa on samovaarinäyttely. Luostarin pihamaalla kuljeskeli rauhallisesti muutamia turisteja ja pyhiinvaeltajia. Piipahdimme luostarin kaupassa katsastamassa ortodoksiseen elämään liittyviä esineitä. Kahvilla trapesassa tapasimme ystävällisen luostariveli Timoteuksen, joka laajasti kuvaili luostarielämää ja hiljaisuusmatkailua. Entisenä radioäänittäjänä hän opasti, kuinka sivummalla sijaitsevan rotkon reunalla voi kuunnella ja äänittää lintujen laulua ja rannalta kellojen soitantaa. Rotkon toiselta puolelta kuuluikin hieno, erikoinen lintujen laulukonsertti. Juojärven rannalla Sergei-laiva oli valmiina viemään matkustajia pienelle risteilylle. Kuuntelimme laineiden liplatusta ja iltajumalanpalvelukseen kutsuvien kirkonkellojen soittoa. Kävelimme kuusikujaa pitkin kirkkoon. Munkit ja maallikot sytyttivät hartaudella tuohuksia ja suutelivat ikoneja. Mekin sytytimme tuohukset ihmeitätekevän Neitsyt Marian ikonin eteen. Munkki luki psalmeja ja pitkiä rukouksia. Palvelusta toimittava pappismunkki suitsutti aloittaen alttarihuoneesta jatkaen ikonostaasin eteen. Kiertäen kirkon hän suitsutti kilkattavalla suitsutusastialla ikonien edessä sekä kirkkokansaan päin, joka vastasi suitsutukseen kumartaen. Nuori kilvoittelija huolehti laulusta palveluksen aikana. Kirkosta lähdettyämme totesimme kuinka armollista on, että on paikka, jossa rukoillaan jatkuvasti maailman ja kiireisten ihmisten puolesta.